KAHDEN VAiHEiLLA
Tykkyä kantavat puut ovat pinteessä rinteessä,
huojuvat hiljaa eeskahtaalle - toisilleen kuiskien,
painavine kuormineen.
Suorina vielä,
vain hieman taipuen pahtaalle soittavan tuulen tieltä;
laulavat yhdessä kehtolaulua talvelle.
Valkoinen hiljainen metsä on melkoinen näky
mykkine lumisine salkoineen.
Se imee äänen, eliminoi kaiun,
viimeisenkin haiun;
ääneen lausuttu sana uppoaa kuin untuvasäkkiin
ja jää sinne.
Hiljaisuuden kuulee silmillään,
aistii lumisen massan mykän vastauksen tykystä.
Sininen valtavirta imee väenväkisin mukaan,
kahden hämärän rajamailla on valittava;
liudentuako pakomatkalle - samaan ykseyteen,
vaiko kääntyä takaisin paluujäljille,
kuolleen valon polulle.
Siitä sitten lämpöön - savuntuoksuiselle tulelle
odottamaan kuni kahvi kuksassa on jäähtynyt.
Kahden vaiheilla. K a h d e n v a i h e i l l a.
huojuvat hiljaa eeskahtaalle - toisilleen kuiskien,
painavine kuormineen.
Suorina vielä,
vain hieman taipuen pahtaalle soittavan tuulen tieltä;
laulavat yhdessä kehtolaulua talvelle.
Valkoinen hiljainen metsä on melkoinen näky
mykkine lumisine salkoineen.
Se imee äänen, eliminoi kaiun,
viimeisenkin haiun;
ääneen lausuttu sana uppoaa kuin untuvasäkkiin
ja jää sinne.
Hiljaisuuden kuulee silmillään,
aistii lumisen massan mykän vastauksen tykystä.
Sininen valtavirta imee väenväkisin mukaan,
kahden hämärän rajamailla on valittava;
liudentuako pakomatkalle - samaan ykseyteen,
vaiko kääntyä takaisin paluujäljille,
kuolleen valon polulle.
Siitä sitten lämpöön - savuntuoksuiselle tulelle
odottamaan kuni kahvi kuksassa on jäähtynyt.
Kahden vaiheilla. K a h d e n v a i h e i l l a.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi