tiistai 30. marraskuuta 2010

VARJOT


VARJOT
 
Varjot ovat ennättäneet liian pitkiksi lyhyellä aikaa;
venähtäneet liki päivän mittaisiksi vanoiksi,
valuen tummina alueina sinertäin tuntureiden kallaita,
notkistuen kurujen kiemuraisissa parmaissa
monimutkaisiksi kuviosokkeloiksi.

Kun kultainen kehrä tänään puolenpäivän maissa
vaipuu mailleen, varjot häviävät,
hiipivät hiipuen siimesten hämyiseen maahan
ja palaavat vasta tammikuun puolella.

Väsyttääkin jo niin mystisesti,
että joudumme yöpymään pilvilinnassa ehken,
nyt tuntuu kohta siltä piakkoin
ja näyttää melko varmalta - syvän sinistä,
unista hiekkaa silmissä;
sitä varisee pilvistä.

Sitten siinä täydenkuun suojaisassa huomassa
vedämme väsyinä sikeitä yllemme;
kenties laulamme äkeitä säkeitä monissa unissa,
sillä ei sitä ikuna tiedä koska yö työksi muuttuu.

Vasta kun pilkistää kultainen viiruna taivaanpiirillä,
kaikki on ohi - varjot marssivat paikoilleen.

Saa herätä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi