torstai 18. marraskuuta 2010

LANKEEMUKSEN EELLÄ


LANKEEMUKSEN EELLÄ
 
Käy kansakunnan päälle tuuli sydämetön julma,
tyly, itara - ahnas himokas jo €uroopasta vihdoin.
Yht' armoton ja hanakka,
kuin mieleltänsä sairas ihmiskunnan herrakerma;
se usein liituraitainen, pönäkkä ja tanakka.

Nyt ahneuteensa humaltunut sakki,
vallanhimoon juopuneena hoipertelee kaitaa harjaa,
tuhon tiellä - ehdoin tahdoin,
persouttansa piripintaan täynnä;
käyden liki laitaa taikka toista,
joista molemmat on syöveriä vasten.

Kun kärkkään koplan jalka luistaa,
suistaa turmioon se koko kansan,
ei vain itsekästä mielipuolen osaa;
joll' eessä loppu ahneen hurmion.

Mut' tilapäisesti - se huomaa kuoma onneton,
ei tauti suinkaan tästään parane,
laantuu vain ja tovin taantuu.

On pian taas wimma hillitön ja uusi sama huoli,
mis' kiihkeästi kuppaa perso ahneus
jo ennestäänsä nääntynyttä ihmiskuntaa.

Se aina ahneus käy lankeemuksen eellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi