SiELU TULViEN SiNiSiÄ
Ensimmäinen talvelta tuntuva pakkasyö vähään aikaan
hiipii huomaamatta, muinamiehinä,
ilmestyy vaivihkaa paikalle ja on.
Kuin ilmanaikujaan huurtuu ruutu akkunassa;
se mistä kitti on lohjennut.
Omissa ajatuksissaan sitä valitsee hällan kupeesta
jyleämmän honkapölkyn
ja tarjoaa uhrin nälkäisen tulen ahmittavaksi;
siirtää yksin tein mustan kanan varimasta keskemmä.
Samoilla nutukkailla kohentaa lavitsalta noustessa
erilleen ajautuneita porontaljoja.
Oikasee punakirjavan raanun - asettuu aloilleen;
sielu tulvien sinisiä ajatuksia.
Napsahdukset nurkissa säpsäyttävät,
niihen kyllä tottuu;
oikeastaan valmistautuu siihen jo silloin
kun ensimmäiset rapsahdukset pikkulassa käydessä
kuuluvat jängän laidan koivuista.
Pakkasen kiristyessä illoin.
Sen verta on humeetissaan jokaisella hiljaista tietoa,
eikä se liukene sieltä koskaan,
jos on joutunut hirsikehikossa öitänsä viettämään,
tekemään töitänsä.
hiipii huomaamatta, muinamiehinä,
ilmestyy vaivihkaa paikalle ja on.
Kuin ilmanaikujaan huurtuu ruutu akkunassa;
se mistä kitti on lohjennut.
Omissa ajatuksissaan sitä valitsee hällan kupeesta
jyleämmän honkapölkyn
ja tarjoaa uhrin nälkäisen tulen ahmittavaksi;
siirtää yksin tein mustan kanan varimasta keskemmä.
Samoilla nutukkailla kohentaa lavitsalta noustessa
erilleen ajautuneita porontaljoja.
Oikasee punakirjavan raanun - asettuu aloilleen;
sielu tulvien sinisiä ajatuksia.
Napsahdukset nurkissa säpsäyttävät,
niihen kyllä tottuu;
oikeastaan valmistautuu siihen jo silloin
kun ensimmäiset rapsahdukset pikkulassa käydessä
kuuluvat jängän laidan koivuista.
Pakkasen kiristyessä illoin.
Sen verta on humeetissaan jokaisella hiljaista tietoa,
eikä se liukene sieltä koskaan,
jos on joutunut hirsikehikossa öitänsä viettämään,
tekemään töitänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi