perjantai 24. syyskuuta 2010

LUMiKENTTiEN KUTSU


LUMiKENTTiEN KUTSU

Talvivaara liikuttaa inimisiä muuallakin kuin Nälkämaassa, liikuttaa ihan kyyneliin saakka.  Toisia ilosta - osakekurssit nousussa, toisia surusta - turhaantuminen ja harmitus siitä että jälkikäteen katsellen uraaninäytelmän juoni on selvä kuin pläkki aika usealle omin päinsä ajattelevalle. Mutta mitään ei ole tehtävissä. Kuoppa maahan kaivettu. Suuri ja mahtava. Siinä on ja pysyy. Tehty mikä tehty. 
Se on hyvä peruste olla pysäyttämättä alkanutta prosessia. Yhteiskunnan rahaakin on pistetty likoon 50-60 miljoonaa ja monttu ei kun syvenee.

Tämän sulfidista nikkeliä, mutta myös myös kuparia, sinkkiä, kobolttia ja URAANIA sisältävän esiintymän löysi alun perin Geologian tutkimuskeskus (Valtion virasto) tutkimuksissaan 70- ja 80-luvun vaihteessa. Jo tällöin esiintymä havaittiin suureksi.

Tuolloin elettiin YYA-sopimuksen aikaa, uraanista ei kannattanut nostaa hälyä, mieluummin villoja koko löydöksen päälle. Entinenkin uraanikaivos Enon Paukkajanvaarassa oli jouduttu sulkemaan monenkirjavista syistä.
Sieltä ehdittiin louhia 50–60 -lukujen vaihteessa vain runsaat 30 tonnia uraania kunnes homma yllättäin tyssäsi. (Talvivaaran vuosituotannoksi on arveltu peräti 350 tonnia).
 
Uraanin alkurikastus tapahtui Enossakin, samoin kuin uudessa suunnitellussa, omalla rikastamolla. Uraanirikaste toimitettiin tynnyreissä länsimaihin, pääosin Ruotsiin. Sitten louhinta- ja rikastustoiminta lopetettiin ja kaivos suljettiin jo kesällä 1961. Kaivos rakennuksineen jätettiin seisomaan käyttökelpoisena.
Rakennukset purettiin vasta 1970-luvun loppupuolella. 

Huhuttiin hyvin runsaasti että tynnöreillä oli ollut väärä ilmansuunta. Piste

~~~~~~~~~~~~

Talvivaaran kaivosoikeudet kuitenkin jäivät tuolloin 70- ja 80-luvun vaihteessa silloisen Outokumpu Oy:n haltuun, joka myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen, kaivosinsinööri Pekka Perälle yhden €uron hintaan.
 
Vastineeksi Outokumpu sai oikeuden lunastaa 20% Talvivaaran projektiyhtiön osakkeista, joten valtiolla on sittenkin näppinsä pelissä taustalla tässä uraanin ympärille kiehiytyvässä näytelmässä.
Sittemmin Talvivaaran kaivososakeyhtiö (Talvivaara Mining Company plc) keräsi listautuessaan Lontoon pörssiin yli kolmesataa miljoonaa €uroa ja pani töpinäksi kaikkien taputtaessa. 

Uhrautuvalla työllistämisellä on aina saatu Absurdistanissa merkittäviä kunnianosoituksia kuin mainettakin sekä kaupan päälle vielä  sankarin rooli, niin että työllistämisen varjoon usein hukkuvat varsinaisten liiketoimien tarkoitusperät ja seuraukset pitkällä tulevaisuudessa.

Tämä
seinäjokelainen kaivosinsinööri Pekka Perä, Nälkämaan pelastajan titteliä kantava sankari on siitä mainio menestyjä että hänestä näyttää löytyvän Googlella vain pelkkää ylistystä.
Vain Metalliliiton jäsenlehti Ahjo No: 6/2010 mainitsee tämän kaivos- ja ympäristöystävällisen
kaivosinsinööri Pekka Perän olevan vähemmän työväen järjestäytymisystävällisen
 
Vaikuttaa hyvin runsaasti siltä, että se todellinen lopputulema  tässä kaivosseikkailussa on uraani, uraani, uraani ja sen hajun on ympäristöministeri Lehtomäki-Talvivaarakin haistanut, ministerin virkaa hoitaessaan ja Talvivaara Mining Companylle ympäristön tuhoamislupia käsitellessään. 

Julki on sittemmin saatettu ja ministerin mieltä pahoitettu kertomalla, että ministeri on bulvaaniensa kautta; ukkonsa, penikat ja aina omaa äitimuoria myöten, orientoitunut henkilökohtaisen ministerituloksen tekoon. 

Rekisterimerkinnän mukaan ympäristöministerin perheen osakkeista jättiosa on hankittu tammikuussa,  ennen yhtiön yleistä ilmoitusta, lapsosille vielä helmikuussa tukku lisää. Vasta helmikuussa 2010 yhtiö näet ilmoitti suunnittelevansa uraanin talteenottoa sivutuotteena Talvivaaran kaivoksella.
 
Jos kyseessä olisi Lumikenttien hutsu, asiaa voisi kuvitella likaisilla ajatuksilla jonkin sortin kähminnäksi, mutta kun kyseessä on omaa säkkiään täyttävä, lastensa tulevaisuutta ja parasta ajatteleva  ministeri, kansalaisten edustaja, on syytä pitää suuta soukemmalla.
Vaikka minnekkäs se totuus leivättömänkään pöydän ääressä katoaisi, vaikka se vääräksi tuomittaisiin.

En pitäisi mitenkään ruudinkeksijänä sitä henkilöä joka äkkäisi yhen äkin tiedustella Lehtomäki-Talvivaaran lisäksi myös elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen, työministeri Anni Sinnemäen, liikenneministeri Anu Vehviläisen, silloisen pääministerin Matti Vanhasen sekä valtiovarainministeri Jyrki Kataisen puolisoiden, lapsien ja lähisuvun osakeomistuksia Suomen Arvopaperikeskuksen osakerekisteristä.


~~~~~~~~~~~~

Niin että siihen alussa mainitsemani näytelmän juoneen: 

SYNOPSIS:
Uraania löydetään, mutta siitä ollaan tietyistä visseistä syistä vaiti. Suuret voitot haistanut klikki asettuu pohtimaan operaatiota. Sitten keksitään kepponen millä, miten ja kuinka aikuisten oikeesti pääroolissa oleva uraani saadaan päällepäin viattomassa sivuroolissa tuotua esiin ja muutettua viattomaksi rahaksi ja lailliseksi voitoksi.
 
Tässä vaiheessa politikkojen sisäpiirieliitille jo raotetaan sen verran kaivoksen aukkoa, että ne vainuavat saaliin.
Hyvä Veli sijoitusvinkkejä vastaan saadaan oikeita päätöksiä aikaiseksi, eikä  kenelläkään ole nokan koputtamista. Kaikki näyttää lailliselta ja on myös, sitä ei voi kieltää Isä-Erkkikään.
 
No moraali hieman ontuu, mutta sen rooliin kuuluukin hävitä silloin kun kyseessä on henkilökohtainen vallanhimo ja ahneus.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Sama ruåtsiksi. Tervetuloa Absurdistaniin!.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi