maanantai 26. heinäkuuta 2010

YÖ SAAPUU GÁMASJOHKAAN


YÖ SAAPUU GÁMASJOHKAAN

Kerrotaan että aina yön saapuessa pohjolan perukoille, kauas Ultima Thuleen joka on jo kaukana, mutta jopa vielä siitäkin kauemmaksi, se ensitöikseen hiljentää luonnon, lähinnä lintujen laulun yön sydämellä. Ja näin kyllä on, pitää paikkansa, ainakin niillä selkosilla joilla lintuja muutenkin on harvemassa kuin taajaan asutuilla kosteikoilla.
Sielläkin tosin on kahlaajat soidinhuutonsa kiljuneet ilmoille tahi sipisseet jo aikaa sitten ja enää jäljellä ovat sotkan tai koskelon narskahdukset, korkeintaan kuikan huuto, jos ruovikon reunassa sattuu niin paljon aavaa olemaan, että siellä kuikka huutamaan sopii.
Muutoin koko hoito, koko ilmiö jää Kurkisten vastuulle ja ne kyllä siitä moitteettomasti huolen pitävätkin sinne minne sattuvat syyskesän öiset konserttilavansa perustamaan.

~~~~~~~~~~~~

Inimisen puolilla asia menee hieman toisin, ikään kuin tyystin päinvastoin. Monessa pirtissä alkaa öiset älämölöt ja bakkanaalit heti kun ensimmäinen yö saapuu kylään kylään. On kuitenkin sangen paljon sellaisia säällisiä pareja, etenkin rouvaspuolia niistä, joiden esimerkillinen säädyllisyys ja häveliäisyys estää ja haittaa huomattavasti aviollista yhteiselämää sen monine erityispiirteineen sekä aiheuttaa moninaista perustavalaatuista kränää ja kritiikkiä, valituksia ja uhitteluja toisen osapuolen taholta.

Semmoisen puoliskon toimesta esimerkiksi, joka kenties on törmännyt nykytekniikan aikana vaikkapa ruudulla niin kovin helposti saatavaan räävittömyyteen ja joka haluaisi kokeilla ja testata ja suorittaa moisia oiwalluksia myön kumppalinsa kera - myötä- ja vastamäessä, molemmin puolisten lupausten mukaan.

~~~~~~~~~~~~

Toisaalla kerrotaan eräästä porotilallisen muorista joka aamulla koti- ja ajoporot ruokittuaan ja lieat vaihdettuaan sonnustautui läninkiin ja suoltausi maalikylään ostoksille kun em. yöstä oli jo saatu sillä perällä viikonpäivät nautiskella. Pistäytyy kaupoissa ja muudan tutun puodin kauppiasrouva utelee muorilta että mikä se porotilallisen muorin silmäkuopan mustaksi on saanut?  
Muori vastaa, että hirvhan piru, se nimiloppu pahkeinen hujautti sarvella kun kykistyi sille heinää antamhan.

Kauppias tutkii tummaa silmänympärystä tarkemmin ja päivittelee samaan aikaan ääneen, että onpa lempohinen ihme kuin ei mokoma silmää onnistunut puhkasemaan samalla.
Porotilallisen rouva puristelee esiliinansa helmaa nolona. Ei virka arvuutteluihin mitään.

Kun kauppiasrouva aikansa syynää, herää mieltä kaivertamaan synkkä epäilyksen häivä, hänessä kun on hieman sufragetin vikaa; jospa asia ei olekkaan niin yksinkertainen kuin se lemmon Piekan sarvi. Että jospa se onkin Uula motassut muoria kiivastuessaan silmäkulmaan. 

Ja näihin omiin mietteisiinsä uskoen kiskaisee palveluskolttunsa pois ja ottaa porotilallisen muoria kyynärpäästä ja lähtee niiltä seisomiltaan tormuuttamaan kunnanlääkärille joka sopivasti pitää vastaanottoa korttelin toisessa päässä, samalla puolen katua.

~~~~~~~~~~~~

Siihen aikaan ei ollut lääkäripulia. Terveet ja sairaat hoidettiin siinä järjestyksessä kun ilmaantuivat vastaanotolle, osa eväineen, hätäisimmät nälissään. Aikansa odotettuaan pääsivät sitten kunnanlääkäri Rossin puheille ja tässä mainitussa tapauksessa kauppiaan rouva selittämään mitä porotilallisen rouva oli esittänyt ja sitten heti perään, ettei hän usko poroteoriaan lainkaan, vaan että kysessä saattaa olla Uulan luuvitosen aiheuttama mustelma.

Rossi tutkii mustelman pikapikaa ja hämmästyy mustelman täydellisyyttä. Oikeastaan kokolailla ihailtavan somasti täyttää mustelma kaikki taiteen säännöt, herkässä pyöreydessään ja silmäkuopan mukailussaan. 

Kolmenkymmeneseitsemän vuoden kokemuksella hän huomaa ja tietää oitis ettei mustelma ole syntynyt sarven pukkauksella vaan ihan jollakin muulla vekottimella, täydellisemmällä, suorastaan jumalallisella. Akkiloi havaintoa mielessään ja myhäilee väliin itsekseen ääneti:
"Vai että poron sarviko se nyt muka tämmösen - heh ja että Simpauttajassako se oli silloin muinoin - kun sitä Kuunon Juulia oli pukannu mustanlehmän sarvi, y-hym, joopa-joo, joopa-joo."

Toipuu sitten mietteistään ja ryhdistäytyy virkauralle. Pyytää ja kehottaa kauppiaan rouvaa jättämään heidät kahden kesken.

Kun kauppiaan rouva poistuu hieman närkästyneenä, kunnanlääkäri Rossi kehottaa porotilallisen muoria istumaan ja kertomaan aivan kaikessa rauhassa miten tässä nyt tuollainen jälki on sen Uulan kanssa saatukaan aikaan.

Aluksi muori kakistelee ja selittelee, kaartelee ja kiertelee, mutta kun Rossi sinnikkäästi vain patistaa kertomaan totuuden ja vain totuuden, niin lopulta muori kertoo koko tapahtuman kulun:
"No Rossiha se vissiin jo tietää tämän meän yöttömän yön. Mie kun olen jumalinen ja lisäksi ujonsorttinenki vielä, niin mie olen piättäny ihteni lakanoihe laulatuksesta koko yöttömän yön - koko kesän, kun en mie ilkiä päivänvalossa millekhän.
No nytkö sitte tuli tää yö jälhen takasi, niin met Uulan kans keksimä semmosen jutskan, jotta tänä kesänä met wanhatki yritämä jotahi uutta, tai Uulahan se siitä lemmon interentistä sen sitte hokasi. 
Jo vain met otima pullollisen Koskisen korvaroppia ja sitten mie menin kontallee pirtin nurkhan ja humpsautin hamhet korvhin. No kaatioitahan se mie en kesällä käytä millonkhan. 
Uulan hääty sitte ottaa vauhtia kamarin uksen karmista ja pönkästä sieltä tulemhan minnuun takkaa käsin. 
Mie siinä oottelen ja oottelen - suuki jo  napsuu. No kun ei alkanu mithän kuulumhan, niin mie se sitte käänsinki pään, jotta mie vilkasen missä se kuhmii se köntys. Ja siinähän se jo oliki ja osu minua suorhan silmhän. Sillä kun oli juuttunu sepaluksen hurhaus, paianhelma oli välissä. 

Että tässä se nyt on kaikki ja tosi kun vesi. Jo vain Uulan kulhiin mie silmän käänsin."

Kunnanlääkäri Rossi hymyili sisäistä hymyään, oli ulospäin pelkkää lämmintä sydämellisyyttä. Kirjoitti muorille tujakan annoksen Hockmannin tippoja, puristi kädestä ja toivotti kiihkeitä pimeneviä öitä.

Kun muori poistui, Rossi napsautti punaisen valon päälle ja alkoi laittamaan itselleen kupposta kerrassaan mainiota Café Brutal'a.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

........
Tämän tarinan "parasta ennen" käyttöpäivämäärä oli jo ennen yön saapumista.

3 kommenttia:

  1. Ittekseni tässä hihittelen ja hytkyilen. Sie se ossaat.

    Heli

    VastaaPoista
  2. jaa-a, se on tosiaannii alkanu tuo yö...se se teettää kaikenmoista :DDD

    VastaaPoista
  3. Luonnonlapselle:
    Tuollanen kuulostaa sitten somalta ja mukavalta

    Cranelle:
    Yö saapuu ja tekee tepposiaan... chick!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi