maanantai 12. heinäkuuta 2010

TARiNOiTA JA TARiNOiTA


TARiNOiTA JA TARiNOiTA

Elämästä on olemassa lyhyitä ja pitkiä tarinoita. Useinmiten lyhyitä, sillä inimisotus on sittenkin merkillisen lyhytikäinen, hetken haihatus aika moneen elämälle välttämättömään asiaan verrattuna, pitkäikäinen vain johonkin ohikiitävään tuokioon, jos siihen rinnastaa.
Tämä tarina on lyhyt sillä pätkästä on vaikea tehdä pitkää vaikka siihen lisäisi puolet omiaan (sitä kuulua "petäjäistä").

Tämä on lyhyehkö tarina muudaasta herra Jänösestä - kauppamatkustajasta, joilla kaikkien kapakkatarinoiden mukaan tunnetusti on niin kiivas ja  sangen hoppuisa elämänrytmi. Asialla on vissit, ilmiselvät juurensa. Kaikki minkä kynsiinsä saa on tämän lajin ehdittävä myydä ennen sen viimeistä käyttöpäivää tai "parasta ennen" merkinnän umpeutumista.

Me olemme tulleet inimisyhteisönä kovin erilaisiksi "wanhaan hyvään aikaan" verrattuna. Lähes kaikki elinpiiriimme liittyvät tuotteet ja vermeet wanhenevat hoppuisasti ja sitten niiden aika (elämä) on ohi. Jopa niinkin yleinen aines kuin bensiini, joka on uinunut maan syvyyksissä muutamia miljoonia tai miljardeja vuosia raakaöljyn yhdisteenä, menee kuulemma viimeisimpien tietojen  mukaan noin kolmessa (3) kuukaudessa pilalle. Se on käytettävä hopulla - kuuluu neuvo Pärnäsen korjaamolta.

Entäpä sitten vesi? Se - se yksi ja sama vesi, joka on jatkanut ikuista kiertokulkuaan maapallon vaikutuspiirissä vuosimiljardeja. Ja niin vain on senkin ollut taivuttava kaupustelijoiden völjyyn. Heti kun se joutuu kaupustelijaketjun ketkun kynsiin ja sittemmin hyllyyn könöttämään, se saa aikaleiman ja sen lyhyehkö elämä on sitten silminnähden laskettavissa. Ei kahta puhetta. 
Sitä milloin vesi on tismalleen tänne tullut tai keksitty, sitä ei tiedetä tai siitä ainakin kiistellään samoin kuin itse keksijästä, mutta sen sijaan siitä ollaan kyllä varmoja milloin se vanhettuu. Siksi on ostettava UUTTA vettä.

Näitä lyhytelämäisiä tuotteita muunmuassa Hans Sigismund Jänönen möi työkseen. Ymmärrettävästä syystä hänellä oli siis kiire. Siihen tarvittiin autoa. Ja valitettavasti myös autot ovat hyvin lyhytikäisiä. Lyhytikäisiä autoja suunnittelemassa on nykyään valtava määrä lyhytikäisiä ja -näköisiä insinöörejä, sillä he saavat palkkansa työnantajansa (autotehdas) ja osakkeen omistajien lyhytnäköisyyden vuoksi. 
He ovat insinöörejä EI-järjen vuoksi koska suunnittelevat järjettömiä luomuksia.

Asia on niin että jossakin vain päätettiin taannoin, että Volvo Amazon on huono auto, koska se ei vanhene. Siksi alettiin tehdä huonoja autoja jo heti asiaan havahduttaessa, eli 70 luvulla kun älyttiin laskea tavaroiden keski-ikiä. Kun hiffattiin yleisesti jatkuvan kasvun teoria ja siitä tuli uskonto.

Heti samaan syssyyn alkoi pikawanhentaminen kovin monilla sektoreilla. Kodinkoneiden ym. hilisvitkuttimien  kestävyys, itseasiassa lähes kaiken keksittävissä olevan käyttötavaran wanheminen alkoi tuolloin ja on siitä saakka pitänyt oiwallisen hyvin kutinsa.

"Onko kirveen tai rautakangen lisäksi montakaan muuta tuotetta jossa ei olisi "viimeinen käyttöpäivä" merkintää?", saattaa joku hyväntahtoinen ystävällisyyttään kysyä itseltään.

Mutta asiaan, tämä herra Jänönen, Hans Sigismund Jänönen oli työ- ja kotimatkalla jostakin lemmosta päin. Todennäköisesti jostakin uudesta kukasta vissiin, koskapa kauppamatkustajat lentelevät tarinoiden mukaan alvariinsa kukasta kukkaan.
Ja josta moisesta tyylistä kauppamatkustajain vaimot eivät syystä tai toisesta pidä vaan ovat enimmäkseen närkästyneitä sekä lisäksi yleensä istuvat jalat ristissä koko sen pikaisen viikonlopun jonka kauppamatkustaja parka ehtii kotonaan piipahtamaan. 
Näin oli tälläkin kertaa odotettavissa, sama vanha laulu, mutta vastuullista talouspolitiikkaa työnsä ohella harrastava herra Jänönen (Kok) oli silti kotimatkalla. Julkisuuskuvan ei sovi horjua.

Äkin yllättäin hänen allaan murisevan japanilaisen talousihmeensä raidetangon pää saavutti "parasta ennen" hetkensä. Muljahti pesästään, katkaisi pultin ja pääsääntöisesti ja etupäässä ratin ja Tieliikennelain 34§ määräysten mukaan normaalisesti toimivat pyörät saivatkin nyt luvan  tällä kertaa mennä ihan kertakaikkisseen omiin suuntiinsa. 

Vasen pyörä päätti autonkorin kera mennä moottoritien keskikaiteen yli ja siitä katon kautta kerien neljänkymmenen metrin  ilmalennolla kymmenen metrin korkeuteen tienposkessa kasvavaan kuuseen. Oikea tyytyi kierimään raviin.

Ja herra Jänönen joka ei ennättänyt parahultaisesti siinä hötäkässä sanoa irti suhdettaan, hallitsemastaan liisatusta kapineesta ajoissa, kiipesi samaan puuhun, samalla satasen ja risat vauhdilla ja rojahti sittemmin jäljempänä maahan kahtena kappaleena niin kuin kunnon kansalaisen tulee tehdä viranomaistyön helpottamiseksi. Ja niin siis hänenkin ikioma "parasta ennen"-aikansa umpeutui.

Kun kaikki herra Jänösen elämään kuulunut virkatyönä virkamiesten suoritettava paperityö oli saatu tehtyä ja kauppamatkustaja Hans Sigismund Jänönen oli sullottu arkkuun, yllätys-yllätys, jossa oli myös "viimeinen käyttöpäivä" ja sittemmin raijattu hautuumaalle monttuun jonka viimein käyttöpäivä loppui n. 25 vuoden kuluttua, niin siinä vaiheessa haudan reunalla seisoi enää H. S. Jänösen leski penikkalaumansa kera. 

Kukkavihko kädessä, mustissa vetimissä, linnikko kasvojen ja hiusten peittona. Sekä yllättävänkin suuri sakki tätä teknisesti kehittyneen maan hiljaista kansaa taustalla myötäeläen. Hiljaisena.

Ja satunnainen ohikulkija, myötäsurija hänkin, kuuli kun leski Jänönen pidätetysti luki nauhasta muistolausetta:
"Mikäs sull on Jänönen kun et enää hyppele?"

Kulkija oli lähes varma että ikään kuin linnikon raosta olisi huomannut hymyä soreaksi maalatuissa huulissa vasten vastavaloa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

........
Tämän tarinan "parasta ennen" käyttöpäivämäärä oli wanhettunut jo ennen julkaisemista.

4 kommenttia:

  1. Japanianihmeen, surevan lesken ja Jänösen viimeisen tontin kierrätysaste on onneksi 100% mutta itse piirimyyjällä arkkuineen on paljon suurempi reppu MIPSejä syntikuormanaan rajan yli siirryttäessä.

    VastaaPoista
  2. Demetriukselle:
    Aivan. Olet hämmästyttävän oikeassa olemalla tuota mieltä.
    Sama täällä ja vähän enemmänkin.

    VastaaPoista
  3. Arille:
    Kiitän ja påkkasen. Hiljainen kansa, Suomussalmi

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi