lauantai 24. huhtikuuta 2010

TALViKALASTAJA


TALViKALASTAJA
 
Pikivalkoinen jänes loikki palaksen poikki.
Se on yleispätevä suotuisa merkki Aningalta.
Se tietää hyvää saalisonnea;
sanokaa minun sanoneen.

Ja totta Mooses;
pysähdyin ja sanoin itsehilliten hiljaiselle kuolpunalle,
vaikka oli pysyttelemistä satulassa:
Tämä tietää hyvää saalisonnea.

Hillityn harkitut sanani levisivät pyyparven tapaan
kirkkaan valkealle karstanteelle.
Jopa niin sulautuen hankeen, että havaitakseni ne,
oli kaivettava ensitöikseen esiin nokilasit
tulivälineiden pussista.

Laajan aavan jäämatkan jälkeen nousin maalle
ja kuinka ollakkaan;
kaksi taistelevaa metsoa kuin suoraan taulusta,
hioo, näppäilee, kulauttelee miesten lailla.

Kulkevat ne molemmat; partahöyhenet pörhistettyinä,
pyrstö levitettynä, siivet riippuen
ja puoliavoin nokka yläviistossa.
Uhkauseleitä tehden. Väliin ilmahyppyjä.

Tämä se vasta tietääkin hyvää saalisonnea.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Pilkkuja on kaikilla niinkuin kuuluukin, mutta silti tuo yksi näyttää minusta ihan jänkäkoeralle.

    VastaaPoista
  2. Demetriukselle:
    Niin näytti minustakin mutta kaikki paljastuivat harmaanieriöiksi.

    VastaaPoista
  3. Pikivalkoinen jänis ja pilkulliset kalat, siinäpä oiwa yhdistelmä. Komialta näyttää ja makoisalta varmaan maistuu. Kalatiskiltä oon nieriää ostanut täällä lannanmaassa, mutta hyvä että edes sieltä saa.Täälläkin on noita taistelevia metsoja, tulevat ihan pihaan kukkoilemaan ja välillä ottavat vastustajakseen ihmisenkin. Kevät teettää.

    VastaaPoista
  4. Unelmikolle:
    Kevät teettää ja nieriä maistuu.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi