LEViTTi SiiPENSÄ JA LÄKSi LENTOON

LEViTTi SiiPENSÄ JA LÄKSi LENTOON

Hämärä herkiää, luovuttaa aamuisen kiistan sovinnolla
ja raottaa viimein tummaa syliään.
Sallii keväisen kajon tunkeutua hämyisiin siimeksiinsä.

Verkalleen aamun ensisäteet pujoutuvat katveisiin,
siilaantuvat oksiston läpi alhoihin muodostaen
mielikuvituksen hurjapäisen, hillittömän viidakon,
jossa voi kohdata kenet vaan.

Mystisen Máttaráhkán, salaperäisen Sárahkán,
metsästäjäin Juksáhkán tai suojelevan Uksákán.
Jos oikein tarkkaavainen on,
saattaa nähdä Radienin kurkistavan latvusten läpi.

Kerrotaan vaimosta joka tapasi ylijumala Tiermeksen
kun eetoksensa kaikista kahleista riisui,
vapautti entoon,
levitti siipensä ja läksi lentoon.

Maaliskuu on varttia vailla,
karttumassa pohjoisen perillä täyteen mittaan.

Taivaanpiirin valo valaisee kasvot,
valaisee sielun syvimmätkin sopukat,
valmistaa vastaanottamaan auvoisen maailman,
jonka yllä harsuinen linnikko leijuu höyhenen kevyenä,
kuin keijujen yllensä kiskoma terhen Onnenmaassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!