KAHLON SELKOSEN YLi
Taivaankannen yllä hulahtava värimeri - vihreä aalto,
pysäyttää äkin taipaleen ankeen,
nöyrryn, nakkaan lakin hankeen,
odotan korva herkistettynä tyrskyjen tohinaa,
silmät sirrissä vartoon märkiä pärskeitä.
Varsi vastaanottamassa hyökyä.
Eikä mitään kuulu,
vain hiiskumaton hiljaisuus leijailee näkymättömänä
jossain tuon tuolla puolen,
maininkikin on tiessään kun raotan luonta
kirjokansi tummana silkona yllä.
Minä hatutta,
hamuan sitä uralta käsin hangesta kurkottaen.
Vetää suonta.
Töksähdän kuonolleni valkoiseen puuteriin,
pärskin ja purskin kuin kiimaan nouseva hirvas
ja vedän käkättimeen lisää ryittävää.
Kun lopulta pääsen istualleni, nauru karkaa kurkusta,
punnertaa pidätyksistä välittämättä
kuulaaseen yöhön ja purkautuu kairojen yli sfääreihin.
Haihattelen kylliksi kuni vihdoin tyynnyn,
sijaan vuoteeni aamunkoissa
ja kahlon selkosen yli siintävään pirttiin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi