maanantai 8. helmikuuta 2010

ULURU JA DUOTTARSiLLAN

ULURU JA DUOTTARSiLLAN

"Yksinkertainen on kaunista" on mielilauseitani, samoin "pieni on kaunista". Joidenkin mielestä "suuri on kaunista" tai ainakin jotakin mahtavaa, mahtipontista, upeaa tms. Ja saa ollakin, mitäpä noista nyt kiistelemään ja hampaita kiristämään. Sopiihan kosmokseen kaikenlaisia monenlaisia erimieliä.

Joskus kun uteliaisuuttaan innostuu tarkastelemaan yksityiskohtia, huomaa kuinka suurinkin loppujen lopuksi useimmiten koostuu pienistä yksityiskohdista, vaikkapa esimerkiksi maailman suurin huviristeilijä Oasis of the Seas, joka valmistui taannoin STX Europen Turkkusen telakalta.

Sen sijaan suuri ja kaunis kokonaisuus on aboriginaalien Pitjantjatjara-kansan pyhä paikka Uluru. Se tunnettiin aiemmin nimellä aiemmin Ayers Rock. Se on jättimäinen kivimuodostuma Australiassa.
Nimi on aboriginaalien kieltä (Uluru) ja tarkoittaa "kohtaamispaikkaa". Monet sen muodot, lähteet ja kalliomaalaukset kertovat myyttisestä uniajasta.

Ulurua pidettiin aiemmin virheellisesti maailman suurimpana kivenä. Se on kuitenkin uusimpien tutkimusten mukaan vain osa paljon suurempaa, enimmäkseen maanalaista kalliota. Siis kallionpahka, -selkä, jonka korkeus on ympäröivän tasangon pinnasta n. 350 metriä ja ympärysmittaakin on lemmolle kertynyt kahdeksisen kilometriä.

Uluru vaihtaa väriään valaistuksen muuttuessa vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Varsinkin auringonlaskun aikaan se hehkuu erityisen punaisena.

Ulurusta siis voisi sanoa että "suuri on kaunista".

~~~~~~~~~~~~

Utsjoella on alkuperäiskansalla (saamelaiset) kolme pyhää vuorta, -tunturia: Karigasniemen Ailigas, Nuvvus Ailigas ja Utsjoen Ailigas. Joku kesä sitten olin menossa ensin mainitulle Ailiggaalle. Omat penikat olivat menneet sinne jo edeltä, tarkoituksenamme oli kavuta huipulle. Itse jäin vielä puuhastelemaan jotakin wankkuriin ja kun vasta kun sain hommani tehtyä, pakkasin vermeet koslaan ja läksin samaan suuntaan.

Koska kuljetan kameraa alvariinsa mukana, niin myös tarkkailen tienposkia tiiviimmin kuin ehkä pitäisikään. Joskus harvoin se kannattaa mutta useimmiten pysähtyminen on vaarallista paikan- ja liikenteen suhteen tai muuten vaan kehtuuttaa.
Varmaankin ne "parhaat kuvat" on jäänyt ottamatta pääosin laiskuuden takia. Siksi että
en ole viitsinyt nähdä vaivaa peruttaa tai olen jostakin muusta keksinyt jonkun oiwallisen tekosyyn.
Sellainen on iniminen.

No nyt, sillä kertaa, olin mukamas jollain hopulla menossa sinne tunturiin. Annas olla, hieman ennen Sulaojan ja Kevon reitin parkkipaikkaa huomasin apumiehen puolella penkassa oudon retliinin värisen läntin. Heti perään useammankin.
Tällä kertaa vilkaisin perspeiliin ja jarrutin samassa jo kiivaasti. Liruutin ja koukkasin sen verran raviin että se oli turvallista. Tie on suora sillä kohtaa.
Sitten kaapaisin kamerani ja läksin harppomaan ojanpohjaa tulosuuntaan.

Oikein olin nähnyt. Raviojan ahteella oli kymmenkunta retliiniä kasvustolänttiä aina ämpärin kokoisesta parin neliön kokoiseen saakka. Upea näky kellertävässä hiekassa jossa myös jäkälää ja sianpuolukan tummanharmaan-vihreähköä varvikkoa.

~~~~~~~~~~~~

Kyllä sitä iniminen nöyrtyy, varsinkin meikäläisen oloinen huononäköinen, jonka pitää pientä ja kaunista nähdäkseen vaihtaa lasit ja vielä kykistyä kontalleen maahan pyllimään perä taivasta ja tiellä säädyllisesti kulkevia kohden että näkisi mistä kaikesta se ihanuus oikein muodostuu.
Siihen väliin on vielä vastattava puhelimeen ja selitettävä mistä johtuu viivytys.

Kyseessä oli peräti harvinainen Tunturikohokki-, Duottarsillan- (Silene acaulis) kasvusto. Harvinainen siksi että paikka oli "väärä", kuten selvisi jälkikäteen. Tämä laji viihtyy tutkimusten mukaan kalkkipitoisilla mailla ja tuntureilla.
Ja niitä kun on Suomen olosuhtessa
pääosin käsivarren seutuvilla.

Nooh - kuitenkin kuvasin sitä edestä ja takaa, yltä ja päältä ja kaikilta sivulta. Kun sitten näytöllä tutkailin kuvia huomasin että kasvusto koostui minimaalisen pienistä upeista kukista ja niistä siis tuo otsikkokuvannäytekin. Otsikkokuvan kukka on luonnollisessa koossaan noin 3-4 mm halkaisijaltaan.

~~~~~~~~~~~~

Monen monta kertaa sama asia on tullut eteen luonnon pienen pieniä yksityiskohtia makrolla kuvatessa.
"Pieni on kaunista", usein ei kuitenkaan kovin yksinkertaista ja pelkistettyä vaan
on tarkemmin katsottaessa hyvinkin monimutkaista rakennetta.
Ja niin miniatyyrikoossa että se useimmilta
tätä hetkeä elävältä hätähousulta ja kiiruussa juoksevilta jää wuorenvarmasti näkemättä, ellei joku heidän puolestaan ota ja kykisty niitä kuvaamaan ja esille tuomaan.

Elämä on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 135 ystävällesi TÄSTÄ!
........
Elämän tarkoitus on oivaltaa itseä ja luontoa kunnioittava henkilökohtainen moraali ja elää siten.

9 kommenttia:

  1. Kauniin ei tarvitse olla suurta, pienikin on sitä.
    Luonnonkauneus minikoossa jää usein huomaamatta, tallataan vain jalkoihin.

    VastaaPoista
  2. Neliömetrilläkin näkee paljon pientä ja kaunista. Voi katsoa taivaalle, jalkoihin, 369 astetta ympärilleen, niin löytyy jos malttaa katsoa.Makroa opettelen vasta kesällä käyttämään uuden kamerani kanssa, jonka sain jouluksi, siitä tulee varmaan mielenkiintoista. Lapissa on paljon kauniita kukkia.

    VastaaPoista
  3. Arleenalle:
    Aika useinhan se niin onkin. pieni on kaunista, suuri upeaa.
    Luonnossa pieni jää monelta huomaamatta tyystin.

    Unelmikolle:
    Kesällä voit sitten soittaa tutullesi ja pyytää kanssasi makroilemaan.
    Lapissa on paljon kauniita kukkia jos vain viitsii nähdä.

    VastaaPoista
  4. Hienoa pohdintaa. Kaunista on paljon, jos on uskallusta katsoa.

    VastaaPoista
  5. Ainolle:
    Kiitos Aino, ehkä nämä kirjoitukset rohkaisevat edes pohtimaan???

    VastaaPoista
  6. Voi, kun pääsisi takaisin pohjoiseen, pienen kukan luokse. On minulla täällä 43 viherkasvia ympäri taloa mutta ei se tunnu ihan samalta...

    VastaaPoista
  7. Anjalle:
    Onko se niin tuhottaman mahottoman vaikeuden päässä?

    VastaaPoista
  8. Pieni on kaunista. Voiko suuri edes olla kaunis, vai pitäisikö sanoa upea? Mukava pohdinta ja kirjoitus jälleen.

    VastaaPoista
  9. Railatertulle:
    Kiitän ja kiitän. Aina on mukava lukea kehuja.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi