tiistai 5. tammikuuta 2010

ViULUKONSERTTO


ViULUKONSERTTO

Yhä sitkeä pakkanen tienoolla pesii.
Puhaltaa kaakko vienosti kasvoille,
kuivaa sen mikä kuivattavaa kuivassa on - alkaa polttaa;
nipistää nenää ja poskipäitä.
Kehottaa hellästi menemään sisälle pirttiin,
nauttimaan takkatulen loimusta,
poissa pakkasen helmoista tyystin.

Mikä nautinto,
kompuroiksi jäätyneet pieksut jalasta,
syylingit, muorin kutomat sukat;
pois kaikki - sarkaista pukua myöten.
Hiiteen!

Siinä porontaljojen päällä rahilla kuin kuningas,
raappakerrastossa, pässinpökkimissä, villatikkurissa
ja turkkiliivissä ojentelet paljaita, kohmeisia,
punottavia varpaitasi takassa räiskyvälle tulelle.
Ne kipristelevät mielihyvästä
kun kiivas veri taas kihisee suonistossa elämää.

Kädessä höyryävästä rommitotista leijuva keiju
tanssii kyynärvartta myöten olkapäälle
ja siitä nokkaan.

Enää puuttuu palvattu lampaanviulu
ja alkaisin soittaa polskaa.


Oh-show-tah hoi-ne-ne


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi