keskiviikko 13. tammikuuta 2010

TUNTUU SYNNiLTÄ


TUNTUU SYNNiLTÄ

Laskeudun sivakoilla vilttoa rintaa varoen,
sik-sakkia;
en tahdo lyödä päätäni Lapin mäntyyn.

Hiljaisuuden laulu valuu verkalleen perässäni myötä,
pysähdyn välillä puuskuttamaan,
nuuskuttamaan pihkapitoista ilmaa.

Löysään kaulusta, kohennan lakkia.
Kirjavan rasan selkämykseen pyyhkäisen
"innoostuneen" räkätipan,
en halua olla maalissa Juha Mieto ilman partaa.

Äänettömyys tavoittaa minut, kietoo huntuunsa
ja kavahdan kun kuulen hengitykseni,
sydämen äänen.
Senkö täytistä ne nyt metelöimään alkoivat?
Hiljaisuuden tyyssijassa!

Rykäisy tuntuu synniltä
ja tähyän ympärilleni - aihkien luppoisiin latvoihin;
kuuliko jumalat?

Jäniksen ryökäle tormaa poikki edestäni alaviistosta,
pysähtyy, mutta loikkaa lempohinen - jatkaa matkaa
ennen kuin ehdin huomauttaa sille metelistä.
Repo hipsii hetken päästä - suunta sama.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi