tiistai 26. tammikuuta 2010

LENTÄiSiN OiTiS


LENTÄiSiN OiTiS

Auringon säde kutittaa nokkaa,
hivelee niin että kylmät väreet sivelee selkäpiitä;
kihnuttavat kolmen vaatekerroksen alla.
Eikä voi raapia.
Jo vain olisi erinomaista, sivistynyttä,
kiireestä ja hopusta vapaata kukonlihaa tarjolla.

On niin kepiä olo,
vain siivet puuttuu tai keijupöly,
muuten lentäisin oitis.

Onnellinen hymy vetää kasvot virneeseen.
Vaatteet on yllä vain pakkasta hämätäkseni.
Silmät siristellen tuijotan uskomatonta näkyä
keskellä päivää.

Aivan.
Kiireisimpään aikaan jolloin koko maa on hereillä,
työntouhussa wimmaisena, heilumassa kuin heinämies,
pää kolmantena jalkana,
suin päin ryntäilemässä eeskahtaalle kun on mentävä.

Ei aikaa, ei tuokiota hillitä itseä,
pysähtyä tervehtimään kutittavaa valoa.

On kiirus kuluttaa, muuten ei selviä.
Pää siinä touhussa jää kyllä entiselleen.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Sieltä se aina nousee, vaikka välillä odotus tuntuu pitkältä. Ja kesällä killottaa niin, ettei meinaa unta saada...

    VastaaPoista
  2. Puhurille:
    Niin totta, niin totta, mutta aina se vaan jaksaa kiinnostaa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi