tiistai 3. marraskuuta 2009

POSTiLAATiKKO


POSTiLAATiKKO

Puhaltaa kuin mies - uhalta lujaa,
lakeaa aapaa Louna-Piekka,
siitä suoraan pitkin rantteen kujaa.

Hormissa harmissaan ujeltaa
kun ei löydä pirttiin käypää väylää.
Pelti eessä.

Koko päivän on tohissut kohissut,
tiedä mille se siitä lopulta alkaa - möyry.
Alkaako talvea tekemhän kirsin sulaksi saatettuaan?
Jättää jängät suliksi ja rytkäyttää päälle lumipeiton.

Postilootalle on tällä kelillä sata kilometriä.
Hämärä suutelee hämärää.
Räntää mäiskii,
läiskii kuin märkää villasukkaa pärstää päin.

Nämät keijut eivät leiu,
net putoavat unssin painoisina mätkyinä otsalle.
Antavat aimo tällin.

Älliä jos on, kannattaa tuisku väistää,
löysätä hinku eteen päin,
ottaa suojaisa sija aihkin siimeksestä, syyä niestaa
ja puun suomasta huomasta varrota
kun kuuro lakkaa.

Oh-show-tah hoi-ne


4 kommenttia:

  1. Oikein mainiota kuva kerrontaa.
    Mukavasti nauratti, kun ajatteli esim. märkiä keijuja, jotka ei leiju ja villasukkia, jotka päin pärstää mäiskivät.
    Tästä tuli hyvälle tuulelle, ainakin lukia.

    VastaaPoista
  2. Pehmyt piirrolle:
    Kiitän ja påkkaan, se oli vähän tarkotuskin, hyvä tuuli.

    VastaaPoista
  3. Täällä ei ole tullut keijuja eikä jalkarättejä, vain pari kertaa on vasta ollut lintujen juoma-allas jäässä. Hyräilijä on rikkonut pinnan, koska oravilla tuntuu olevan aina jano.

    Täällä lämpimässä minäkin katselen noitten pienten touhuja, lämpimässä tulen kajossa kannattaa runon postia kaipaavankin pysytellä. Laskuja siellä laatikossa vaan on, kyllä ne siellä odottavat kunnon hankea.

    Hieno runo, nautittavia kielikuvia!

    VastaaPoista
  4. Unnulle:
    Kiitän, kävin kuitenkin urheilemassa lootalla nyt purun jälkeen. Matkakin oli lyhentynyt sataan metriin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi