keskiviikko 21. lokakuuta 2009

PiENi ON PiENi


PiENi ON PiENi

Kavuta tunturin laelle ja katsoa alas, ympärilleen,
yksin - ypöyksin, tietoisena siitä että,
vaikka ylhäällä puhaltaa aina,
niin jalat huolella, tukevasti mannulla seisten
sieltä voi silti nähdä hetkessä,
muutamalla vilkaisulla isomman osan elintilaa
kuin kerrassaan pystyy omaksumaan.

Ja se on vain murto-osa,
mitätön itikan paska siitä kokonaisuudesta,
missä pitäisi osata elää tasapainossa
muun vallitsevan elämän kanssa.

On jo saavutus että sellainen asia yleensä
juolahtaa päähän, että siis lähteä kamuamaan,
puhumattakaan jotta panee toimeksi
ja suoriutuu itse itselleen antamasta tehtävästä kunnialla.

Kun on sitten kerran kiivennyt,
aikansa tarkkaillut ympäröivää maanpiiriä,
sitä vain jotenkin ymmärtää,
kuinka pieni yksi tavallinen ihminen on
suurten kokonaisuuksien joukossa.

Ei siinä suuruutta lisää arvot eikä tittelit,
ikä tai koko, rahat tai omaisuus,
pieni on pieni.


Oh-show-tah hoi-ne


2 kommenttia:

  1. Hienoa kerrontaa.
    Ps. Miten sinä noin aikaisin heräilet?

    VastaaPoista
  2. Anonyymille:
    Kiitän. Herääminen on ikiaikainen tapa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi