lauantai 10. lokakuuta 2009

OSAN PiTi SULAA


OSAN PiTi SULAA

Unikeko lensi lumikeon yli että kumahti.
Se oli hyvä teko, vaikka elohiiri riehui silmäkulmassa,
kuin tuuliviiri joka liehui vaikkei tuullut.

Äkin olisi luullut että,
lunta oli satanut enemmän kuin tilattiin,
mutta ilo pilattiin,
päälle jäälle ripsautti vettä.

Tuli siis hanki ja unikeko kerralla oli lumensa vanki.
Piti hankkia kanki.

Lumeen sulaneessa urassa - suoraan sanoen kurassa,
se luikerteli myötämäkeen puron lailla.
Jonka tapasi vasta alavassa, sulassa laaksossa pulassa.

Lumesta tehty tukeva tammi,
etevän lapsen tekemä,
esti matkan.

Kauan se pienillä luoda kesti,
osan piti sulaa ja loput juoda, mutta sitten,
sulassa sovussa matkaa jatkoivat oivat kumppanit.

Soivat itselleen taukoja,
väänsivät lumiaumoja,
kerälle käänsivät.
Ihmeiksi muille avoimille suille.


Oh-show-tah hoi-ne


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi