YÖTTÖMÄSSÄ YÖSSÄ

YÖTTÖMÄSSÄ YÖSSÄ

Täytynee väliin kytkeä Pegasos puomiin porstuan eteen, lirauttaa kuksaan kohvetta ja pohtia "ääneen" tulevaa kesää Ultima Thulessa. Siitä vaikuttaa tulevan kaikin puolin mielenkiintoinen. Etten sanoisi.

Parin viikon sisällä on muutto taas ihanaan, maailmoja syleilevään wankkurielämään kolmeksi kuuksi. Viime kesänä muutin talviruokinta-asennolle vasta 18. syyskuuta. Ulkoilun aloitin 18. kesäkuuta muuttamalla wanhan rakkaan Ailiggaani juurelle, joten kolme kuuta täyttyi kaikkine vastoinkäymisineen viimeksikin kalenterin mukaan.
Tämä on tätä. Haikailua.

Nyt on wankkuri hilattu tunkilla ylös killumaan pukeille. Pari pientä ulkomuodollista hommaa on saatava puuhattua, ennen kun sen lastaa majoituskäyttöön. Hommaan kulunee yksi kunnon poutapäivä. Vermeet ja vinkeet on hankittu, sekä mestari joka osaa homman niin että itse saan toimittaa apu- sekä juoksupojan virkaa.

Kun wankkuri on kursittu kasaan ja lastattu suurinpiirtein tähellisimmillä romppeilla, siirrän sen Kaamasjoen rantaan ja asetun hetkeksi kotoutumaan. Jossain 10-11 päivän kieppeillä ens'kuuta siirryn kuivan sään salliessa tuttuun tunturiin. Tällä kertaa vain korkeudelle 375m, elikkä puurajaan.

Siellä elellään ja kävellään tunturin ihmeitä ällistellen Ukon juhlaan ja kesäpäivän seisaukseen saakka, joka onkin nyt suntaina 21.6 klo 7:46. Sitä hetkeä, kultaisen kehrän pesäpäivää juhlistamme Lánkán huipulla 620m korkeudessa.
Oikeastaan voin kai sanoa, että satoi tai paistoi. Olemme siellä varmuuden vuoksi joka tapauksessa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Olipa ilo huomata että hyvin kasteltu tunturi kasvaa korkeutta. Viimeksi kun tarkistin Ailiggaan korkeimman huipun kartalta se oli 619,20m mutta eilen se olikin metriä korkeampi. Onnea nyt vaan sitten.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Ukon juhlasta palaamme takaisin Kaamasjoen ahteelle ja sitten alan toivuttuani kuvailemaan jokivartta ala- ja ylämäkeen. Tarkoitus on viettää myös Inarilla aikaa kalastaen ja kuvakulmia katsellen. Eikä mikään estä tietty, myöskään viikonlopun wankkuriretkeä vaikkapa Nuorgamin Pulmankijärvelle ja Näätämöön.
Tuttuja on molemmilla suunnilla.

Kolmas vuosi ja kesä on siis asua täällä paratiisissa. Mitään hinkua ei ole pois. Elämä on vaatimatonta, mutta onnellista, rauhallista, verkkaisaan soluvaa. Luonto ja hiljaisuus kummasti tasapainottaa kaikenmaailman koukeroita ja vinkeitä. Auttaa näkemään humeetilla sen minkä silmät näkee.
Aika helposti huomaa todeksi Austraalian aboriginaalien wiisauden: "Mitä enemmästä luovut, sitä enemmän saat".
Omalla kohdallani se on ainakin toiminut niin ja etten sanoisi, hyvin kongreettisin todistein.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Wankkurielämään siirtyminen tarkoittaa myös sitä että omat kommendeeraukset muiden blogeihin minimoituvat vain ehdottoman tärkeisiin. GPRS-yhteys on niin hidas että sillä juuri ja juuri viitsii käydä vilkaisemassa Runo- ja Kuvatorstain suoritteet sekä Tarinamaanantain ja Numerohaasteen. Omien juttujen lisäksi.

Itselleni jätettyihin kommentteihin vastaan vaikka wiiveellä jos ei muuten onnistu. Pidän sitä vaivan arvoisena ja arvostuksena jokaista kommenteeraajaa kohtaan. En tiedä jättäneeni yhtäkään kommenttia vastaamatta. Ellei joku sitten ole tyystin epähuomiossa ole sattunut ohi silmien menemään.

Joskus heinäkuun 21. päivän kieppeillä syntyy runo nimeltä: "Runo 500", sen jälkeen on enää toiset 500 jäljellä sekä yksi vielä päälle.
Että tätä rataa.

Nyt näyttää poutasäätä, kenties tänään jo pääsemme Kaken kanssa wankkuria wärkkäämään.

Hyvää tulevaa kesää jo nyt kaikille lukijoilleni.

Obladii obladaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä TARINA Tunturi-Lapista kiinnostuneille.
........
Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.