PÄiVÄN LEMPEÄ KEVEYS

PÄiVÄN LEMPEÄ KEVEYS

Poutaisen heleä päivä kaartuu vitkaan
taivaankaaren äärettömyyden yllä.
Karkottanut on se tieltään ränstyneen kauhtuneen yön;
kaapuineen, varjoineen.
Ulontanut haamuineen ja painajaisineen tiehensä.

Häätänyt perälle pimeyden valtakunnan sakastiin.

Taivaankantta ristiin rastiin vaelteleva joutilas,
laiskansutjakka mieli huomaa ennen pitkää että,
suurten kokonaisuuksien oiwallisesti paikoilleen
loksahtavat palaset tasapainottavat älyn tolaa.
Aina löytyy vastavoima; synkeälle yölle auvoinen päivä,
tuulen toimen hoitaa tyven, sateen pouta.

Neuvotonta tovia ei ole juurikaan,
mitä nyt tuuli on ymmällään hetken pysähtymisestä,
ajan kevyestä leppeydestä.
Kun ei oikein tiedä mistä suunnasta alkaisi puhaltaa,
vai alkaisiko lainkaan kun on niin hieno päivä.

Tarkkailijasta on autuus nähdä henkäys hämillään,
pyörällä, kahden vaiheilla, häkellyksissä,
sillä niin harvoin,
kovin harvoin niin käy,
että tuuliviirin virkaa tekevä nauhanriekale lerppuu
kokonaisen päivän työtönnä.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!