ELÄMÄN LAULU

ELÄMÄN LAULU

Aaltojen loppumattomat rivit humisevassa meressä,
pilvien puuntavat, vaiteliaat jonot lipumassa taivaalla,
tasaisen vakaa tuuli tunturin huipulla ujeltamassa
maailman ikuisuuden suloista weisua.
Pulppuava kaltio ja tunturipuron ehtymätön lirinä.
Tasapainoisen elämän elementit.

Ajattelun peruskivet.
Niistä syntyy elämän laulu, ohje ja elämäntapa.

Mausteeksi kelpaa tunturikihun taidokas leijunta,
kotkan kirkaisu, piekanan huuto,
sinirinnan ylistys vapaudelle
ja kapustarinnan ilmoitus: Piip-piip!

Wiime kesän tuoksulippaastani noudan pikkiriikkisen
hyppysellisen hennon vanamoparin pelkästä
henkäyksestä värisevää lumoavaa tuoksua.

Annan itseni sen kannettavaksi ja leijun tunturiin.
Asetun levolleni ja katson suurelta näyttämöltä
kuinka ihmiset hulluudessaan ryntäilevät sinne ja tänne,
haluten sitä ja tätä. Jos ei muuta niin ainakin tyhjää.
Siitä on suurin kysyntä ja paras kate.

Jo kotiansa palatessaan antavat onnellisuuden naamion
valahtaa alakuloisilta kasvoiltaan.
Lukittujen ovien takana muuttuvat hetuiksi systeemissä.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!