lauantai 10. tammikuuta 2009

KiiHOTTAVAA TUOKSUA


KiiHOTTAVAA TUOKSUA

Hopeisen kuun alla odotan hetken,
asetun polun pieleen, viritän jokaisen solun.
Kaunista, kaunista, kaunista. Ja hiljaista.
Sanat juuttuvat kieleen,
teen tovin retken itseni mieleen.

Piru jostakin loukosta käskee kiljaista.
Nostan jo kädet ja aion - perun viime hetkellä porun,
norun takaisin aikaan, mystiseen taikaan.
Taion eteeni sinisen unisen näyn.

Kuin tähtitaivas avaruuden sinessä,
vilkkuvat miljoonat lumikiteet puissa,
jättikuusta voimansa saaden.

Eilen satanut viti on tasoittanut pailakan uran.
Vain tsoora näkyy lompsineen uran poikki.
Kauenpaa kuolpunasta kuulen kalkatuksen.
Siellä on tokka kuopimassa.

Hurtta havahtuu,
nostaa kuonoaan ja hakee vainua.
Kirsu imee kiihottavaa tuoksua.

Toinen maistelee jäätynyttä poron paskaa,
minttu kai puuttuu tai kaneli,
kakaisee hangelle ja kiinnostuu elikoista.

Tässä on kaikki. T ä s s ä o n k a i k k i.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. No osas tänne Genoveevakin. Onpa ihmeellinen vuodatuksen päivityssivukin. saa opetella kaiken uusiksi, kele.

    VastaaPoista
  2. Genoveevalle:
    No mikäpä osatessa kun on oiwallinen polku.
    Niinpä niin, osansa on muutosvastarinnalla tietty, mutta tosiasiassa editori kapeni niin kaidaksi, että wysiwyg ei onnistu ja joutuu tekemään paljon tyhjää työtä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi