lauantai 17. helmikuuta 2018

iHMiSHiiRiÄ


iHMiSHiiRiÄ

Vaitelias hiljaisuus kattaa kokonaisuuden,
vain raivoisa -
berserkkinä riehuva suolavesi käy hullun lailla
haavoittuneen aallonmurtajan kimppuun;
lyö, räimii, ryöpsähtelee vasten,
mielipuolisella hurjuudella vastustaa
sen tielle väsättyä estettä.

Maailman mittakaavassa aivan liian vähäpädöillä
ihmishiirillä ei mitään vastaansanomista
ja miksi pitäisikään;
hyvin piisaa että kukin viitsii olla olemassa
sille suodun aikansa - sitten joutaakin pois.

Meri,
tuo toisinaan hullu ja ankara elämän äiti,
toisinaan lenseän tyyni sekä ihana,
lempeässä sylissään elämää antava ja kantava;
samassa mitassa taas ikuinen,
niin ikuinen että - sekä eteen- että taapäin.

Voi vain loitompaa ihailla sen äyskintää
kun se kaikella voimin ärjyy,
tuulen wimma apunaan ryntää kaikkea päin;
rynkyttää, ryskyttää ja pieksää,
niin että näky hurmaannuttaa
ja saa myötäelämään ryöttäsyntisen sielunkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 16. helmikuuta 2018

KOLO


KOLO

Näytelmä jatkuu,
tuivertaa,
ahava ruoskii avonahkaa - vaan kirkasta on -
puutteen korvaava osa korvataan puuttumattomalla;
vesikeli vesirinkeleillä - frouan tekemillä.

Ne nautitaan oikeaoppisesti kallion kolossa
kaasukynsitulilla kiehautetun kohven kera;
halkaistut voilla kuorrutetut
ja kyytipojiksi päälle ladotut
sekä viikatut tuoksuvaiset Metsästäjäsiivut
vievät kielen lisäksi näön -
maailma saa tulla ihan missä muodossa tahtoo,
mitä sitten.

Alhaalla laaksossa maanmatosia -
kärpäsen paskan kokoisia -,
matelemassa sinne tänne;
kyllä kelpaa puuhaa osoitella,
tuossa kelissä tuoksinaa syntyy solkenaan,
sikäli mikäli vain viitsii liikkua,
siirtää tossua toisen eteen.

Kaunistakin se on,
ihmisten häärintä askareissaan,
ainakin näin laiskamadon silmin;
lojuessaan luojansa vuorenkolossa hyvässä olossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 15. helmikuuta 2018

LiRU


LiRU

Ennätysten ennätys,
lumesta puhtaaksi puhallettu musta kallion kieli,
sen päällä luonnon kovertumassa lampare;
auringon helotuksessa pientä uraa myöten valuu
varhaiskevään ensivesi.

Ilmiselvä,
täysin vesiselvä sula vesi;
liruu kolosesta reunan yli,
pulppuaa tulvivan vulvan tapaan,
pärskyttää mettä rosoisen pahtaan kupeella,
pisarat rei'ittävät lähitienoon lumen.

Loistava alku,
vaikka katoaa jo parin metrin päässä koko liru,
pulterin taa kasautunut kinos ahmaisee sen.

Silti edessä saattaa olla loistava menneisyys;
kenties tuo noro antoi eliksiirinsä
jollekkin niillä tienoilla viihtyvälle ruusujuurelle
joka sittempänä julistaa elämää omalla karulla
ja koruttomalla kauneudellaan.

Katsojan työksi jää laittaa muistokivi -
taikka vaikka parikin - toisensa päälle;
vinkiksi sulan maan aikana tarkistettavasta paikasta,
loppupäivä jatkuukin sitten tasaisemmissa merkeissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

EHKÄ


EHKÄ

Tulta jo tekisi mieli,
vaan joskohan vielä siirtäsi;
antaisi himon yltyä,
kuni sitten vasta äärimmäisessä wimmassaan
saisi tarttumaan alumiinilapion hantaakeihin
ja sonnustautumaan luomistyöhön.

Pienestä on kiinni,
mitättömästä vähäpädöstä -
pari metriä pitäisi nietosta lohmia;
aukkoa reistata aukoa lunta takakäteen lappamalla,
vasta sitten käristyneen makkaran makuun.

Kehtuuttaa -
jos saisi himoaan pidäteltyä vielä jonkuhkon tovin,
ehken hyvänkin,
niin luojahan se kiiruhtaisi tulipaikalle avuksi.

Silmissä vilisee paistuvien rasvatappien näkyjä,
haistimeen tunkee jostain takaumasta
erinomaisen ankaraa aistinautintoa;
vavisuttaa -
vartalo läikkyy kuin tiineeksi täytetty päälari,
ketarat huojuttavat päätä myöten kaikkea -
hattuakin.

Ehkä tässä on jo riittävästi syytä toimia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 13. helmikuuta 2018

VANOJA


VANOJA

Niin upea päivä - pulut uivat,
lokit kelluvat;
nuoret kotkat pysyttelevät paikoillaan ilmassa,
eikä kyhmynokkia näy.

On hiljaista,
kaiken tuon mekkalan keskellä jättimäinen aurinko;
loistaa ilmielävästi - selvästi kenenkään usuttamatta,
omasta toimestaan,
osannee vissiin ajatella itsekseen - itsenäisesti.

Muuaalla maailma jatkaa tavanomaisesti,
lahden poikki lentävä maitokone jättää vanat,
lahden poikki puksuttava troolari jättää vanan
bulevardilla lykittävä rollaattori jättää vanaa
jonka kyllä korjaa lumityökone oitis,
mutta että vanan se jättää sekin;
sitä vaan ei nää kun se on niin leveä.

Kivijalan tyvellä ruohon poikanen suunnittelee
alkavansa hetimmiten vihreiden ehdokkaaksi
jahka jää ja lumi vain sulaa sen yltä;
toistaiseksi tyytyy jääpoltteen nostamaan kiimaan.

Vuonon rannalla kaikki sujuu tietenkin
pilkulleen säädetyssä järjestyksessä -
muuta mahdollisuutta kun orastavalla keväällä ei ole.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 12. helmikuuta 2018

OTA NÄiSTÄ SELVÄÄ


OTA NÄiSTÄ SELVÄÄ

Teot juoksevat edellä
ja astuvat aikaa myöten vastaan;
taiteellinen laiskuus - mitä lempoa se lieneekään,
ehkä apuraha-anomusten välttelyä pohjimmiltaan
tai siihen suuntaan.

No yksi sellainen tuli taannoin kohden
ihan tavanomaisella pääntuuletus kävelyllä,
piti väistää ankarasti vasemmalle -
sellaisella tuoksinalla tuli - tuohtuneena.

Rannan puolelle täytyi kahloa santaisessa lumessa;
siellä sitten osaaottavaisena nyökytellä,
kaikin puolin ymmärtäväistä näytellen
aina mimiikkaa myöten.

Pakko oli ihailla välillä Arktisen hysterian ilmiötä,
värillistä ilmaisua joka ei sutia eikä pensseliä kaipaa,
sitten taas kiinnostuneen oloisena kuunnella,
kuinka jotkut haista paskat aina saavat
kun taas todelliset nerot erotetaan
saajien joukosta kokonaan pois.

Eikä siinä vielä melkein kaikki,
vaan elkein yltyvä tuuli ruoski jäisin pisaroin kasvoja,
sai kirkumaan kivusta kilpaa lokkiparven kera
ja lopulta ahava raastoi sen kokonaan puhtaaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

ViTSKUTUSTA


ViTSKUTUSTA

Eipä silti,
saattaa sitä tässä iässä kuulla
jo hyvinkin todenmukaisia harhoja - ihan luonnostaan,
ja saa myös;
etenkin jos ite haluaa.

Silti se vain taas ensimmäisen kerran
pitkästä aikaa sykähyttää
kun tuuli on liki poissa - vuoksikin vaisu paisumaan
ja siten erottaa sirkutusta rannan suunnasta,
luoteen hylkäämiltä törkykasoilta päin.

Johan siinä rinnassa läikähtää;
sielu ottaa mielikuvituksen pers'haaroista
niin sanotun kuvitteellisen otteen
ja tuiskauttaa sen rantamaisemaan haihattelemaan.

Eikö vaan alakin oitis kuulua riukiunrastaan
harmaapääsurukin, isokipuajan

tahi jopa mölyturpiaalin vitskutusta;
etenkään että,
esimerkiksi muiden muassa
meksikonlepinkäistyrannia tarvitsee edes mainita.

Sellaiseen riettauteen kykenee pystymään
kun merisirrien ääntä kuullessaan sulkee näkimensä
sekä antaa mielensä huvitella kuvittelemalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.