maanantai 23. lokakuuta 2017

iHMEKÖS TUO


iHMEKÖS TUO

Jotkut sisäpiirin kamut soittavat silloin ja tällöin;
haikailevat isoisiensä wanhoja tarinoita
siitä kuinka aurinko näkyi syksyisin -
aina hyvän matkaa marraskuulle saakka -,
ennen hiipumistaan sydäntalven ajaksi.

Mutta että jo tammikuun lopulla lempohinen taas
sirhotti likilaskosesti silmään kirpeässä pakkasessa,
oli kuitenkin siellä entisellä paikallaan,
entisessä virassaan;
jota hoidellut pieteetillä joitakin miljardeja aikoja.

Tuo kaikki edellä mainittu ihanuus,
jopa maailman suurin onni,
vallitsi täydellisenä ennen noita kiimaisia hupsutuksia -
noita ilmastoinninmielipiteenmuokkausoperaatioita.

Nyt niiden jäljiltä tulevaisuus vaikuttaa mustalta,
nykyinen aurinko vihamieliseltä synkältä,
vain heikompiaines yhä enenevässä määrin syylliseltä;
suorastaan ryöttäsyntiseltä kuplallisiin nähden.

Sen lisäksi - ja kiusaksi,
kaikenlainen teeseitse-tulivalo vaaralliselta -
järjen valo päällimmäis'nä,
hyvänä kakkosena hällan- ja kiukaan tuli,
tuossa lopullisesti pimenneen järjen valtakunnassa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

VÄRiT


VÄRiT

Tundran takana - meren yllä -,
leijuu epäilyttävän jylisevä ääni,
tummia sävyjä selkäpiissä esiinnostattava kumina,
vaikka sinällään on melkolailla tyven tila.

Tällä kohtaa tundra ulottuu aivan meren kynnykselle,
horisontilla rajattua siniharmaata vasten
ja vuodenajasta johtuen upean ruskeana kielenä,
matalan valon loihtimana jonain epämääräisenä,
mutta oudosti sisäisesti hehkuvana.

Värit ovat vähissä - ehtymässä entisestään,
vain sielua viiltäviä kuloruskean sävyjä,
satunnaisia sammalvihreitä vasten,
toisin paikon jäkälään;
ja tästä vaan talvea kohden yhä vähenemään päin.

Ne jotka tietävät ilmiön asian laidan - haikeuden -,
eivät hämmästele tuota kuitenkin upeaa näkyä,
sivuuttavat sen vain toteamuksella;
elämälle välttämätön pakko - marras -,
lyhyt tilapäinen kuolema.

Aivan toisin kuin äkkinäiset,
jotka useimmiten ilmiön havaittuaan imevät siitä
jonkin sortin mystistä pelonsekaista tunnetta;
varautunutta suruvoittoa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 21. lokakuuta 2017

SYKE


SYKE

Eilinen sykki iloisena,
heti anivarhaisesta sarastuksen kuumotuksesta
aina huomenkoin upeaan rusoon
ja siitä dramaattiseen punakeltaan vakiopaikalla;
sillä jolla sielulle viehätystä eniten,
olipa tyven tahi vouhakka.

Lokkisakki pälyili levottomana,
lievää hermostumista satunnaisilla kiruilla ilmaisten;
mikä saakutin ihmiseläin ryötää aamuyöstä -
parempien ihmisten nukkuma-aikaan -
murtajalle haahuilemaan...

...häärii muka epämääräisenä,
epäilyttävän epäsymmetrisesti;
ilman että mitään pysyvää,
tai että edes ikuisille nälkäkurjille ruokaa toisi -
siinä samalla mukanaan - naposteltavaksi
kuni kerran kuitenkin sen säntäilyä joutuu katsomaan.

No en tuonut,
turskan päitä ja -sisälmyksiä - enkä muutakaan -
itseni vain.

Ja yritin jättää siipiniekkatarhan
mahdollisimman vähälle huomiolle
kun oli tähellisempääkin sykkiä juuri silloin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 20. lokakuuta 2017

KAiKKi AiKANAAN


KAiKKi AiKANAAN!

Aurinko myöhästyy ja myöhästyy,
hätäisimmät luulenevat jotta se oikuttelee
kun päivä päivältä änkeää yhä myöhäsemmällä esiin.

Mutta ei se niin mene - laki se on auringollakin -,
kylläpä sen määräysten, pilkkujen, kotkotusten
ja paragraafien mukaan pitää senkin pelata;
muuten menisi hösseliksi - aivan sekasin -
kaikki planeetat, sputnikit sun muut tekokuut.

Ihmiset myöhästyisivät töistä tahi olisivat
työnsä tykö liian aikaisin - linnut muuttomatkoillaan,
jopa naisihmisillä lintukiikun asentamisen aikataulussa
saattaisi tulla haksahduksia eikä hyvä seuraisi siitä.

Kyllä net kosmiset lait pätee aurinkoonkin,
vaikka se vaikuttaakin lievästi hyvinkin omavaltaiselta,
etenkin itsepäiseltä - toki sikäli mikäli,
että sitä katsoo sellaisesta vinkkelistä.

Eipä siinä mitään - kyllä se sieltä aikanaan urkenee,
käydä pölähtää tuossa etelän päällä
tosin melko hopusti kaartuu siitä taivaanpiirille päin
ja häippäsee rannan taa unilleen.

Enskuun lopulla sitten pitemmäksi aikaa;
arktisen hysterian langetessa kaamokseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

torstai 19. lokakuuta 2017

MONOLOGiAA


MONOLOGiAA!

Peruutetaan ensin kolmekymmentä askelta,
jotta kuvakulma näyttäisi valoisammalta
sitten vielä viisi sekä kuusi
ja tuiskahdetaan persielleen suolavesilättiin:
kappas vaan,
maailma näyttääkin yhen äkin mustemmalta.

Niin ankaran jyrkässä ryppykulmassa kulmat
tuosta persulleen heittäytymisestä,
että näkimet tuskin näkevät
mielen mustuman takaa mitään.

Silkkaa pelkkää synkkää yksinpuhelua,
vittua ynnä muitakaan ryöttäsyntisten sanoja
suuremmin unehtamatta mainita.

Kyllä kelpaa kuvanotinta toisella kouralla kannatella,
toisella ottaa litisevästä ravasta tukea,
ponnistaa perää ylös,
samalla kun manaa kiskomisapua jumalilta;
ymmärrettävää että kaikki kelpaavat,
nyt ei ole värillä eikä nimellä väliä,
kuhan on.

Pinteestä selvitään pieteetillä - puhtain paperein -,
kukaan ei nähnyt tai kuullut,
kunhan kaiku lakkaa sadattelemasta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

KURJiSTUMiSTEORiAA


KURJiSTUMiSTEORiAA!

Ensimmäinen parvi tuli Vaigatsin suunnasta -
yli meren aavan ulapan,
toinen katras maanlopun kiertäen
ja kolmas aura sähkölinjaa pitkin.

Yhdessä ne muodostivat loistavan enemmistön
rannan sen hetkisessä kokoontumisajossa;
satapäinen isokoskelopartti upeassa syysasussaan.

Se on missä tahansa uhkea elämys,
etenkin jos sattuu olemaan niin liki
että näkee yksityiskohtia pelkillä näkimillä,
ilman pitkää silmää.

Sosiaalista kasaantumisteoriaa ei siinä sakissa
kovin pitkään pähkäilty,
eikä kansanäänestyksiä hyödyllisimmistä idiooteista.

Kurjistumisteorian kannalla näyttivät kaikki olevan,
sikäli jotta jos ei kohta kalaa saada käkättimiin,
piru korjaa sakista heikomman aineksen.

Kalastamaan ryhtyivät,
levittäytyivät viivaksi joka kaartui saartorenkaaksi,
alkoivat sen supistuessa nokkimaan kaloja kitusiinsa.

Takauma Raatteentiestä hiveli mieltä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 17. lokakuuta 2017

POiKA ELi TYTTÖ


POiKA ELi TYTTÖ!

Ja siinä se oli edessä,
ennen kuin susi ehti kissiä ääneen sanomaan,
istua kökötti pahtaalla öylättinä,
suki ja nokkaili itseään uljas hemmo;
nuori kotkanpoika eli -tyttö.

Urkeni katsojan mieli,
janosi laulaa kieli,
vaan mykkää piti näytellä sielunsa lepyttämiseksi;
hälinät, itsekseen höpöttelyt ja siunailut pois,
kokonaan pois - vaiti.

Siinä esitti pelkkää kotkaitseään
niin pietasta, niin pietasta että;
ei vielä yhtäkään rietasta aivoitusta päässään,
pelkkää lihanhimoa nälkään vastikkeeksi,
sitä millä tikanpojat ja -tytöt ajetaan puuhun.

Ei marissut sukupuoliroolittamisestani,
joka sitä paitsi oli parhaan kykyni mukaan annettu,
eetosteltu pikivalkoisen viattomasta sydämestäni.

Otin lauloi etusormen tahtiin,
asemointia kullekin otokselle erinäisistä kulmista,
hyvää tuulta okulaarin takana sihtaillessa.

Sitten molemmilla näkimillä tarkistaen - poissa oli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.