torstai 26. huhtikuuta 2018

ÄiMÄNKÄKi


ÄiMÄNKÄKi

Järeäpiä otteita jos kerran;
pieni viistoistametrinen Pohjan akka puoli päivää,
se ei vielä kontalleen pistä ketään tällä perällä.

Väkevimmät myssyttä päin,
ankarimmat huivikaulatta,
miehustan ylimmät kaulusnapit kaikelle avoimina
vastaanottamassa ahavaa.

Akat rollaattoreineen rantabulevardilla tihentävät,
painavat mantuun raskaammin kyllä askeltaan,
puristavat pivonsa tiukemmin sauvoihin
ja kyyristyvät kuin harmaat pantterit hyppyyn,
mutta eivät mokomaa pakene.

Saadusta edusta ei luovuta hevin,
ulkoilu merellisessä atmosfäärissä,
hierualta kantautuvan tuoksun seassa,
kohinain ja tyrskypäiden lomassa
on sitä syvintä sisintä juurta - sielun hyvää,
sen kovinta lujinta puuta.

Kaikella on aikansa,
Louhi luopuu - antaa periksi ja pysähtyy,
tuuliviiri roikkuu äimänkäkenä;
millekkä sitä nyt alkaisi,
vai alkaisiko millekkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

SUKSET


SUKSET

Toinen puoli pujahti hierualle lapsikärryn kera,
toinen jäi istumaan sektoriloiston juurelle,
ajopuista väsätylle penkintapaiselle.

Ei aikaakaan kun merelle tuijaaminen tempaa mukaan,
kyytiin pujahtaa höpöttävä,
huikentelua tavoitteleva haihatteleva sieluriepu,
jolle vaan ei ole annettu kaikkea kauhalla,
se on nähty jo moneen otteeseen tässä elämässä.

Ajatus lähtee heti irti,
karkaa sfäärille levottomia pärisemään,
kuulostaa nauttivan siitä
kun saa vapaasti pälättää;
pulppuavalle höpötykselle ei kuulu loppua.

Olkoon siellä;
suksia on ollut jo riittävästi -
sen minkä tavallista tavallisempi osaa kaivata -,
enempi menestys ja onnistuminen olisi liikaa,
pröystäilyä.

On parempi tyytyä nykytolaan,
olla mieluummin vähäpätö höpsäkkä runoilija-känkkä,
jota kukaan ei erota tapetista,
kuin joku intellektuaalista impotenssia poteva -
nurkissa notkuva ajantaiteentekijä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

SAKKO


SAKKO

Selkäpiissä sellainen kutina jotta
jahka tästä vielään sulavat,
niin pian pukkaa mantu vihreää vehryttä
ja elämä räjähtää käyntiin
kuin wanha rattori ruutipaukulla.

Syntyy sellaista huisketta ja tuoksinaa,
että päällekkäisyydeltä ei taaskaan voitane välttyä;
lintulaumat joutuvat kiipeilemään toistensa päälle -
ainakin hetkittäin, tilapäisesti -
lajitovereille tilaa antaakseen.

Eikä sille viserrykselle, kirkunalle, rääylle
ynnä muulle vatvuuttamiselle
sekä kaikenpuoliselle telkkuamiselle ihme vinkeineen
ole näköpiirissä loppua;
ei ennen kuin yötön yö lakkaa olemasta,
josko hyytynee eläimellinen räime silloinkaan.

On se nääs luonto sen verran
noille omilleen antanut ilmaisun vapautta,
etteivät lemmot kunnioita ihmiseläimen kylttejä,
lippuja kuin lappujakaan;
haistattavat korrektiudelle pitkät paskat.

Kuri vaan noillekkin - ehkä pieni sakko päälle;
oppivat puristelemaan muniaan taskuissaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

VUORON VAiHTO


VUORON VAiHTO

Mones kerta,
ensin hutvailtuaan ajatus keskittyy horisonttiin,
sen takaa häämöttävään tuntureiden ketjuun,
eikä sitten mihenkään muuhun -
huikea tunne
ja keväinen vaan jatkaa.

Tundran tytär istuu rattaissa,
seuraa omatoimisesti merihurakoiden kisailua;
kimakin ottaa naaraansa.

Lapsi vilkaisee välillä lokkiheimon rähinää,
sattumoisin - silloin tällöin,
myös näkimet siriin suljettuina haihattelevaa isäänsä;
vuoroveden vuoron vaihto ääntää kääntyessään.

Meren laulu,
katkeamaton suure luomakunnan isossa yhtälössä,
sellaisenaan mukaansa imaiseva hemaiseva ote,
rytmi joka jatkuu jatkuu jatkuu,
vain aallonpituus vaihtelee.

Kaiken maailman Trumpit, Putinit ja Sippilät
muuttuvat pienemmäksi vähäpädöksi yhteensä
kuin vaaleanhailea räytyvä lokinpaska
joka liukenee sijoilleen hiekkaan
ehtyvän vuoksen lillutuksessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

SEKAKUORO


SEKAKUORO

Lumet tekevät menoaan,
huuruina takertuvat leppeän tuulen selkään;
niiden paras aika on ohi.

Kanjoneissa kohisevat väkevinä parhaimmillaan,
hiljaisimmillaan sihisevät juuri ja juuri;
alimmaiset surusta mykkinä tyyten.

On se kohtaus vuotta kun marras järisee
elämä tunkee kaikessa muodossa sen läpi;
ei suinkaan räimimällä rynnien,
vaan tasaisena vakaana vyörynä -
isoavana aaltona,
jolle heikkenevä kuoleman valtakunta ei voi mitään.

Jos kevät osaisi ääntää se kiljuisi,
nyt sen tehtävää hoitelee kaikenkirjava lauma,
räpistelevä kakofoninen sekakuoro
jossa johahisella yksittäisellä äänellä on oma,
aivan erityinen merkityksensä
ja joka sekamelskana saa äkkinäisen hämmennyksiin.

Lisääntymisen halusta ilmoitetaan joka puolla
minne kuulimet vain sattuvat ulottumaan,
siitä konsertista oikean poiminta on
ulkopuoliselle mysteeri;
sen tunnustaa jopa länsimainen tiedemieskin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

HELLiTYS


HELLiTYS

Pulmusia yhä reippaammin,
tunnustelijoita hiippaillut jo parisen viikkoa,
nyt vissiin viesti mennyt perille jotta saa tulla;
tienvarsipelmahduksia ihan tihepäähän.

Ei nämä täkäläiset siemenmaat
kyllä vielä kovin lupaavalta näytä,
talventörröttäjät järkijään lumen alla,
vain joitain satunnaisia latvoja ylettyy nietosten läpi.

Ylös vuorille se on näiden siipisten pyrähdettävä,
paljakoiden karuuteen eineensä perään;
siellä sitten porojen kuopimaa nokkimalla tutkimaan,
josko siitä elämän jatketta sattuisi silmään.

Löytyy tahi ei löydy - luonnon ankara laki,
valitusoikeutta ei ole,
ainoa perääntymistie on lentää viimeisillään
jonnekkin edellisiin ruokapaikkoihin.

Mutta hellittää se kyllä otetta - tämäkin talvi -
pusketut lumivuoret vajuvat silmissä
kun länsilounas suutelee meren päältä niitä.

Rannan penkereet liestyvät,
hyyhmän alta paljastuu uusia mahdollisuuksia
ja elämä se näyttää voittavan martaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

PiENPUSiKOSSA


PiENPUSiKOSSA

On jo jotain sellaista vihjettä yöttömästä,
utuisia oireiden häiveitä,
kuin aajeita kuunaan - rimmen yllä tanssaamassa,
vaikka aika ei vielä varsinaisesti kypsä,
vasta kuulaan taivaanpiirin yli urkeneva lupaus.

Mutta ehtoo,
se kelluu loitommalle kauemmaksi,
yö - viimeisine rippeineen hiipuu peremmä,
syvimmäkseen ja mököttää;
pysähtyneen hetken punerva laheus hyväilee ihoa.

Tuulen pieksämä ahava heltyy sipaisusta,
löystyy hymyyn;
antautuu kisaan täyttymään ryhtyneen kuun kera.

Kummun takana,
pienpusikossa,
pyrstö palteen pintaa hipoen
tavoittelee huiluunsa nuottia rastas.

Hiljaisuus vastaa siihen sanomatta mitään,
pysähtyy kuuntelulle,
seisauttaa ajan niille sijoilleen.

Pallo jatkaa pyörimistään
kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.